Ruokinnan kulmakivet

1. Usein ja vähän kerrallaan

Syy
Hevosella on pieni mahalaukku ja pitkä suolisto, koska laji on kehittynyt laiduntamaan jatkuvasti pieniä määriä. Pitkät ruokintavälit altistavat mahahaavalle, sillä mahahappoja erittyy jatkuvasti, vaikka mahalaukkuun ei tulisi uutta sulatettavaa. Jo kuuden tunnin paasto voi saada aikaan muutoksia mahan limakalvoilla, ja mahahaavamuutoksia on suurimmalla osalla käyttöhevosista jo valmiiksi. Ruoki siis usein ja vähän kerrallaan, mieluiten neljä kertaa päivässä.

Muista

  • Yöheinäannos on vuorokauden suurin, jos yöllä on pisin ruokintaväli.
  • Voit järjestää hevosille ruokintapöydän tai muun rakennelman, jossa rehuannos jää tiheän, silmäkooltaan 4–5-senttisen verkon taakse. Se hidastaa syömistä ja lyhentää aikaa, jonka hevonen viettää tyhjin vatsoin.

2. Säännöllisesti, ilman nopeita muutoksia

Syy 1
Hevonen tottuu nopeasti ruokinta-aikoihinsa, joista ei pidä poiketa tuntikaupalla. Hevonen on tapaeläin, jolle toistuvat rutiinit luovat turvallisuuden tunteen. Onnistunut aikataulu sopivin rehumäärin voi vähentää stressiä merkittävästi.

Syy 2
Myös ruuansulatuselimistö tarvitsee säännöllistä, päivästä toiseen samanlaisena toistuvaa ruokintaa. Epäsäännöllinen ruokinta muuttuvin annoksin ja rehuin altistaa ähkylle.

Muista

  • Hevonen ei kaipaa ruokavalioonsa vaihtelua! "Tylsä", samanlaisena toistuva rehuvalio pitää hevosen terveenä. 

3. Totuta aina hitaasti 

Syy
Nopeat ruokinnanmuutokset altistavat muun muassa ähkylle ja ripulille. Etenkin väkirehuja pitää lisätä tai muuttaa hitaasti, jotta suolistomikrobien toiminta ei häiriinny. Myös heinäerä olisi syytä vaihtaa uuteen hitaasti totuttamalla. Oma projektinsa on laitumeen totuttaminen, joka on tehtävä varovasti, mielellään parin viikon aikana ja päivittäistä laidunaikaa vähitellen lisäten. Myös sisäruokintaan siirtyminen syksyisin olisi syytä tehdä hitaasti totuttamalla, vaikka perinteisesti hevoset onkin haettu totuttamatta talliin ja siirrytty talviruokintaan. 

Muista

  • Suoliston vakavat häiriötilat voivat aiheuttaa kaviokuumeen. 
  • Ole erityisen varovainen, kun lisäät tai vaihdat jotakin ruokinnassa, mutta totuta mielellään myös silloin, kun vähennät ja jätät pois. Rehuja voi jättää pois totuttamatta vain sairaustapauksissa, esimerkiksi akuutin ähkyn, kaviokuumeen tai lannehalvauksen vuoksi tai tähystykseen tai leikkaukseen paastotettaessa.
  • Jos käytössä on säilöheinä, uutta ja vanhaa paalia on syytä syöttää rinnakkain vähintään muutaman ruokintakerran ajan. 

4. Tarkista hygieeninen laatu joka ruokintakerralla

Syy
Hevonen on erittäin herkkä pilaantuneelle tai muuten epäpuhtaalle rehulle, joka aiheuttaa helposti ähkyn. Ähky on hevosen sairauksista yleisimpiä ja myös yleinen kuolinsyy. Kuiva heinä ei saa sisältää home- tai muuta pölyä. Säilöheinä ei saa sisältää homeita tai hiivoja, eikä rehu saa tuntua käteen kuumalta. Tuoksun on oltava raikas ja heinämäinen. Kosteat säilöheinät tuoksahtavat usein hennosti ruisleivältä tai hapankaalilta maitohappokäymisen vuoksi. 

Muista

  • Rehut eivät saa sisältää vierasesineitä, kuten pellolle heiteltyjä roskia.
  • Tarkista aina säilöheinän muovit ennen paalin käyttöä.
  • Jos löydät märästä rehusta jyrsijän tai muun eläimen raadon, selvitä, onko koko paali syytä hylätä botulismiriskin vuoksi. Ota kuitenkin huomioon, että botulismin aiheuttava bakteeri ei pysty lisääntymään niin kuivissa rehuissa, joita hevosille tyypillisesti syötetään.

5. Muista myös vesi

Syy
Likainen vesi ja likaiset juoma-astiat varsinkin ulkona voivat olla terveysriski muun muassa lintujen levittämän salmonellan vuoksi. Isona eläimenä hevonen juo paljon, kesähelteellä kymmeniä litroja päivässä. Liian vähäinen juominen voi johtaa ummetusähkyyn. Laidunkaudella hevonen juo mielellään ojista ja luonnonlammikoista, jotka on hyvä tarkistaa sinilevän, valumien ja muiden epäpuhtauksien varalta. 

Muista

  • Pese juomakupit, -saavit ja -sangot säännöllisesti. 
  • Kaikki automaattikupit eivät tarjoa vettä niin nopeasti kuin hevonen haluaisi, ja eläin saattaa juoda tällöin liian vähän. Järjestä silloin ämpärijuotto tai vaihda kuppimallia.
  • Lumi ei riitä nesteen lähteeksi talvisin.

6. Ruoki enimmäkseen heinällä

Syy
Hevonen on satojen miljoonien vuosien aikana kehittynyt syömään heinäkasveja, ja kesyhevosenkin sopivinta ravintoa ovat heinä ja säilöheinä. Liian pienet heinämäärät altistavat mahahaavalle ja stereotyyppiselle käyttäytymiselle ("huonot tallitavat"). Niukka heinä voi aiheuttaa myös välillisesti ähkyjä, kun hevonen alkaa syödä hiekkaa, kuivikkeita tai karsinansa seiniä. Etenkin kilpa- ja siitoshevoset tarvitsevat keskivertoheinän kanssa lisäenergiaa ja -valkuaista väkirehuista, ja niiden ruokinnassa heinän osuus onkin usein suhteellisesti pienempi kuin harrastehevosilla. 

Muista

  • Karkea- ja väkirehumäärät arvioidaan rehuanalyysin ja ruokintasuositusten perusteella. 
  • Kaikkien hevosten on saatava vuorokaudessa karkearehua vähintään noin 1,2 kiloa kuiva-ainetta/100 painokiloa. Tämä on vähimmäismäärä, joka ei vielä takaa terveyttä, jos hevonen esimerkiksi ruokitaan liian harvoin.  

7. Ei väkirehua tyhjään mahaan, ei lenkille tyhjin vatsoin

Syy
Vilja laskee mahalaukun pH:ta, mikä altistaa mahahaavalle. Hevonen myös hotkii nälkäisenä väkirehunsa nopeasti ja voi saada varsinkin turpoavista rehuista ruokatorventukoksen. Hyvään ruokintatapaan kuuluu, että väkirehu jaetaan vasta sitten, kun hevoset ovat syöneet ensin karkearehua. Mahahapot ovat syynä myös siihen, että lenkille ei kannata lähteä tyhjin vatsoin. Tyhjässä mahalaukussa hapot pääsevät roiskumaan elimen keratinisoituneeseen yläosaan.

Muista

  • Tarjoa hevoselle pieni heinätukko ennen liikuntaa esimerkiksi harjaamisen, satuloinnin tai valjastuksen aikana. (Jos liikutat toisen hevosta, tarkista tallin tavat ja kysy aina lupa.) Kourallinen heinää juuri liikuntaa ennen ei häiritse suoritusta.
  • Väkirehua ei pidä antaa juuri ennen liikuntaa.

8. Punnitse ja mittaa

Syy
Etenkin säilöheinän oikeaa määrää voi olla vaikea arvioida näppituntumalla. Punnitse ainakin muutama koeannos, kun olet saanut uuden heinäerän. Myös karkearehut kannattaa punnita ja mitata, jotta et yli- tai aliruoki. 

Muista

  • Karkearehua on helppo punnita kalavaa'alla isossa muovisessa ostoskassissa. 
  • Väkirehun litrapaino on helppo selvittää, kun punnitset litran rehua hedelmäpussissa keittiövaa'alla.

9. Katso, mistä ruokit

Syy
Maasta ruokittaessa hevonen syö usein heinän mukana hiekkaa, joka voi kertyä paksusuoleen ja aiheuttaa hiekkaähkyn. Suosittelemme ruokintapöytiä, heinätelineitä ja muita turvallisia ruokintarakennelmia. Sisällä pienessä karsinassa piehtaroiva hevonen voi työntää jalkansa kalterien väliin tai jumittua verkkoon. Suunnittele ruokintakalusteet aina niin, että pahin mahdollinen vaihtoehto on otettu materiaaleissa ja rakenteissa huomioon. Jos hevonen voi teoriassa kiivetä ruokintapöydälle tai potkaista jalkansa kaltereihin, niin käy helposti myös käytännössä.

Muista

  • Ulkoruokintapaikan pohjan voi valaa betonista tai päällystää maatila-asfaltilla. 

10. Ota tärkeimmät rehuarvot haltuun

Syy
Hevonen tarvitsee rehustaan tietyt aineet turvaamaan elimistön toimintaa, rasituksesta palautumista, kasvua ja hedelmällisyyttä. Riittävä saanti varmistuu vain vertaamalla rehuanalyysin ja väkirehujen vakuustodistusten tietoja virallisiin ruokintasuosituksiin. Rehuanalyysin tulkinta ei ole vaikeaa. Sen tärkeimmät sisäistettävät arvot ovat energia-arvo, valkuainen, kuiva-aine ja sulavuus sekä joissakin tapauksissa sokeri.

Muista

  • Kivennäisanalyysin tärkeimmät arvot ovat kalsium ja fosfori, joita aikuisen hevosen pitäisi saada rehuistaan noin suhteessa 1,5 : 1, nuoren hevosen noin suhteessa 1,8 : 1 ja vanhuksen suhteessa 1,3 : 1. 

Tiesitkö?

Ruokintatietoa saat ilmaiseksi kirjastosta. Katso listamme ruokintakirjallisuudesta.