Kuivan heinän säilytys
– aika entinen ei enää palaa

Ennen vanhaan heinä tuotiin varastoon irrallaan. Ladon irtoheinäkasasta käytettiin pintakerrosta tasaisesti, niin että mikään kohta ei ehtinyt homehtua – ainakaan kovin paljon. Irtoheinälle sopi harvaseinäinen lato, joka tuulettui tehokkaasti. Rehu ei pellolta tuotaessa ollut aina yhtä kuivaa kuin latokuivattu heinä nykyisin.

Nykymenetelmät saavat aikaan niin kuivaa rehua, että ulkoilma sisältää enemmän kosteutta kuin heinä. Silloin varsinkin leikkuupinnan katkaistut korret alkavat imeä kosteutta sisälleen kuin mehupillit. Kun kuiva paali on ollut aikansa kosketuksissa ulkoilman kanssa, leikkuupintoja värittää sinivihreä home.

Seinät

Nykyaikainen heinävarasto on tiivis rakennus, jonka seinälaudoituksen läpi ei päivä paista. Uusissa rakennuksissa seinärakenteeseen kuuluu muovinen kosteussulku. Hirsi- ja muita perinnerakennuksia ei pidä lähteä suin päin muovittamaan ilman perinnerakentamisen asiantuntemusta. Rakennusajankohdan mukainen seinärakenne saattaa riittää. Esimerkiksi paksu hirsi sopivasti pellavariveellä tilkittynä voi pitää kosteuden hyvinkin loitolla. Kevyt yksinkertainen laudoitus ei kuitenkaan yleensä riitä, vaan tällainen seinäpinta vaatii pressun tai muovin heinän suojaksi.

Heinävaraston toimivin seinämateriaali on puu. Myös käsittelemätön vaneri toimii monesti hyvin. Filmivaneri, tiili, betoni ja pelti sen sijaan keräävät pintaansa kosteutta, joka siirtyy heinään.

Varasto täytetään mieluiten tiiviisti seinästä vastakkaiseen seinään. Minkäänlaisia ilmakanavia tai tuuletusrakoja ei kuulu jättää paalien väliin tai pinon reunoille, vaan heinäpaalit ladotaan tiukaksi pinoksi. Reunimmaiset paalit voi kasata lappeelleen, niin että leikkuupinta ei kosketa seinää. Tällöin kosteus ei pääse etenemään seinäpinnasta korsia pitkin paalin sisälle. Leikkuupinnan tunnistat poikki leikkaantuneista korsista.

Avarissa ja isoissa varastoissa heinäpino altistuu ilmankosteudelle, jollei sitä peitetä muovilla. Joskus pieni, seinästä seinään täytettävä varasto saattaakin säilyttää paalit paremmassa kunnossa kuin avara tila. Lopputulokseen vaikuttavat toki myös rakennuksen materiaalit, käyttö ja sisäilman kosteus.

Paljas kattopelti kerää nopeasti kosteutta, joka sataa pisaroina pinon ylimpään paalikerrokseen. Pelti ilman aluskatetta ei sovi heinävaraston katoksi. 

Pinon niin sanottu rintaus saa jäädä peittämättä muovilla tai oljella. Rintaus on se pinon kohta, josta paaleja haetaan jatkuvasti syötettäviksi. Varaston ovea ei koskaan pidetä auki turhaan, vaan se pysyy kiinni aina paitsi rehua haettaessa. 

Lattia

Moni kasaa kuivan heinän kuormalavojen päälle – ja onnistuu pilaamaan alimman paalikerroksen. Koneellisesti kuivattu heinä ei tarvitse alleen ilma- tai tuuletuskanavaa eikä kuormalavoja. Paalit ladotaan joko suoraan lattialle tai pressun tai olkikerroksen päälle. Jos pakkomielle kuormalavoista ei millään hellitä, lavat pitää peittää tiiviisti pressulla tai yhdellä kerroksella olkipaaleja. Kannattaa kuitenkin pohtia, paljonko jaloissa pyörivät lavat parantavat työturvallisuutta, kun heinää haetaan kiireessä tai hämärässä. 

Betonilattia kerää kosteutta ja homehduttaa alimmaiset paalit nopeasti. Jos heiniä säilytetään betonilla, pinon alle pitää levittää pressu, muovi tai olkipaaleja. Maalattia ei sovellu heinävarastoon, sillä se saattaa kostua sulamis- tai sadevesistä. Maanvarainen heinävarasto myös houkuttaa suojiinsa myyriä, ja myyräkannan huippuvuosina varaston siivooja voi saada vaivanpalkakseen myyräkuumeen.

Lauta sopii heinäpinon alle erinomaisesti. Käsittelemätön vanerikin käy, mutta filmivaneri kerää pintaansa kosteutta ja on jalan alla vaarallisen liukas.

Mutta eikö se homehdu? 

Koneellisesti kuivattu heinä ei homehdu tiiviissä varastossa muovin tai pressun alla, jos se on tuotu varastoon tarpeeksi kuivana. Jos taas rehu on paalattu liian kosteana, se homehtuu kaikissa olosuhteissa, myös hyvässä varastossa. Rutikuivaksi saatu heinä ei saisi kostua myöskään kuljetuksen ja kuorman purkamisen aikana. 

Kaikkein parhaiten kuiva heinä säilyy, kun seiniä, kattoa ja lattiaa vasten kasataan yksi kerros kuivia olkipaaleja. Tällöin heinä ei joudu lainkaan tekemisiin kostean ulkoilman kanssa. Myös kuiva irto-olki lattialla ja pinon päällä auttaa. Oljen pitää olla kuivaa ja homeetonta.

Pöly ja talli-ilma

Koneellisestikin kuivattu heinä voi sisältää pieniä määriä pölyä. Se voi olla maapölyä, kun esimerkiksi myyränkeko on päätynyt pellolla heinään. Hyvin lehtevään rehuun voi syntyä myös pientä murentunutta ainesta, kun hentoja lehtiä hiertyy muruksi paalauksen tai kuljetusten aikana. Hyvin myöhäinen heinä taas sisältää usein siitepölyä, jos rehu on korjattu timotein jo kukkiessa.

Kostean talven aikana hyväänkin heinään voi kehittyä pieniä määriä hometta, jota ihmisaistein on vaikea havaita. Sitä löytyy tyypillisesti esimerkiksi varaston oven vieressä pidetyistä paaleista, jotka ovat altistuneet kostealle ulkoilmalle. Pienetkin homemäärät voivat saada allergisen ihmisen tai hevosen oireilemaan. Jos tallia hoitaa tai siellä asuu varma homeallergikko, säilöheinä on turvallisin rehu.

Pölyn ja paloturvallisuuden vuoksi heinävaraston paikka ei ole ylisillä, josta pöliseviä paaleja viskotaan suoraan talliin, eikä tallin sisällä ilman väliseinää ja -ovea. Kuiva heinä ei myöskään kestä talli-ilman kosteutta homehtumatta.

< Palaa sivulle Säilytä rehut oikein


Teksti © tietokirjailija Johanna Viitanen (johanna(at)kaarne.net) ja laatuheina.comin lukijavinkit

 

  • image

Heinäseipäiden kulta-aika kesti Suomessa vain puolisen vuosisataa. Seipäillä kuivattu heinä ajettiin irtonaisena latoon, ennen kuin pienpaalaimet alkoivat yleistyä. (Kuvalähde: Uusi Suomi, 1942 / Wikimedia Commons)

  • image

Nykyaikainen kuivuri pitää heinät kuivina, kunnes ne on aika kuljettaa asiakkaalle. Ero takavuosien harvaseinäisiin latoihin on huomattava.