Rehun energia-arvot

Rehun energiapitoisuutta kuvataan nykyisin muuntokelpoisena energiana (ME), jonka yksikkö on megajoule (MJ). Analyysi kertoo, montako megajoulea energiaa yksi kuiva-ainekilo sisältää.

Vanhoja yksiköitä

Rehun energiasisältöä kuvattiin pitkään rehuyksikköarvolla eli ry-arvolla. Se kuvasi rehun kuiva-aineen energiapitoisuutta. Yksi rehuyksikkö vastasi kuivan ohrakilon energiamäärää, joka on 11,7 MJ. Yksi megajoule on 0,0855 rehuyksikköä.

Vanhoissa analyysituloksissa esiintyy myös korvausluku. Se tarkoittaa rehumäärää, joka hevoselle pitää syöttää, jotta eläin saa energiaa yhden rehuyksikön verran eli yhden ohrakilon energiamäärän.

Muita yksiköitä

Ulkomaisissa lähteissä saattaa esiintyä energia-arvojen yksiköitä ja käsitteitä, jotka eivät ole käytössä suomalaisissa rehuanalyyseissä.

Kokonais- eli bruttoenergia (engl. gross energy) tarkoittaa kaikkea rehun sisältämää energiaa. Elimistö ei kuitenkaan saa sitä käyttöönsä kokonaan, vaan osa energiasta on sitoutunut ravinnon sulamattomiin osiin. Ne poistuvat sonnan mukana. Elimistölle käyttökelpoista energiaa kutsutaan sulavaksi energiaksi (engl. digestible energy, DE). DE-arvo on käytännössä rehun kokonaisenergian määrä, josta on poistettu ulosteiden mukana häviävä energia. DE-arvoja näkyy varsinkin ulkomaisten väkirehujen tuoteselosteissa, joiden energia-arvot eivät siis ole suoraan verrannollisia ME-arvojen ja suomalaisten analyysitulosten kanssa.

Hevonen ei pysty käyttämään sulavaa energiaa hyväkseen sataprosenttisesti, vaan pieni osa siitä poistuu esimerkiksi virtsassa. Jäljelle jäävää energiaa kutsutaan muuntokelpoiseksi energiaksi (ME), ja tätä energiamäärää suomalainen rehuanalyysi kuvaa. ME-arvo antaa kuvan energiamäärästä, jonka hevosen elimistö saa rehusta käyttöönsä.

Eläin ei kuitenkaan pysty käyttämään aivan kaikkea muuntokelpoisesta energiasta elintoimintoihinsa ja kasvuun tai lihasten polttoaineeksi. Rehun sulatus suolistossa tuottaa lämpöä, joka haihtuu ympäristöön. Hevosen ikä, rotu, terveydentila, yksilöllinen rehunkäyttökyky ja ympäristötekijät vaikuttavat siihen, paljonko rehun energiasta katoaa lämpönä ja paljonko jää elimistön käytettäväksi niin sanottuna nettoenergiana.

Karkearehujen ja varsinkin karkeakortisen rehun sulatus tuottaa enemmän lämpöä kuin väkirehujen. Rehujen sulavuudella ja lämpöä tuottavalla vaikutuksella on merkitystä varsinkin silloin, kun rehusta pitäisi saada mahdollisimman paljon energiaa kasvuun tai työntekoon. Siksi valmennettavat urheiluhevoset, kasvavat varsat, astuvat siitosoriit ja tiineet tai imettävät tammat tarvitsevat hyvin sulavia rehuja, joiden sisältämästä energiasta mahdollisimman suuri osa jää elimistön ja lihasten käytettäväksi.

 

Analyysisivujen tekstit 
© heinäntuottaja Jarno Mäki (jimaki(a)kolumbus.fi) ja tietokirjailija Johanna Viitanen (johanna(a)kaarne.net).