Raakavalkuainen

Analyysin raakavalkuainen-luku kertoo, montako grammaa kuiva-ainekilosta on valkuaista.

Hevosten suositusmäärä on yleensä noin 110 grammaa. Kilpahevoset, tiineet tai imettävät tammat ja kasvavat varsat tarvitsevat valkuaista enemmän kuin harrastehevoset, ponit ja joutilaat.

Kaikki hevoset tarvitsevat valkuaista, sillä rehun valkuaisesta eläin saa soluilleen ja elintoiminnoilleen välttämättömiä aminohappoja. Valkuaisen selvä yliannostus voi aiheuttaa ripulia, hikoilua ja kutisevia ihopatteja, kun taas aliannostuksesta seuraa lihasköyhä hevonen, jonka maha pömpöttää. 

Nurmirehut sisältävät yleensä 100–170 grammaa raakavalkuaista kuiva-ainekilossa. Lehmille tarkoitetussa rehussa pyritään vaihteluvälin ylärajoille, kun taas hevosille on usein parasta syöttää alarajan tuntumassa olevaa rehua.

Eniten valkuaista sisältävät aikaisin, varhaisessa kasvuvaiheessa korjatut ja/tai voimakkaasti lannoitetut rehut. Valkuaismäärät voivat kohota huomattavan korkeiksi, jopa lähelle 200 grammaa kuiva-ainekilossa. Vähiten valkuaista sisältävät korsiintuneet, myöhään korjatut rehut, joissa voi alimmillaan olla jopa vähemmän valkuaista kuin oljissa, vain muutama prosentti eli muutamia kymmeniä grammoja kuiva-ainekilossa. Tällaisten rehujen sulavuus on heikko, eli D-arvo jää matalaksi.

Säilöheinä saatetaan korjata hiukan kuivaa heinää aikaisemmin, jolloin valkuaispitoisuus nousee jonkin verran kuivaa heinää korkeammaksi. Säilöheiniä ei pidä kuitenkaan yleistää ”valkuaisrehuiksi”, sillä valkuaisköyhiäkin säilöheiniä tulee varsinkin niinä vuosina, kun sää lykkää rehuntekoa. Jos raakavalkuainen jää vain muutamiin kymmeniin grammoihin, myös harraste- ja joutohevoset saattavat tarvita valkuaistäydennystä soijasta tai muusta lisärehusta.

Kuiva heinä sisältää raakavalkuaista useimmiten 80–120 grammaa kuiva-ainekilossa. Se johtuu useimmiten viikon tai kaksi myöhäisemmästä korjuuajankohdasta. Kuivaakin heinää on kuitenkin teknisesti mahdollista korjata varhaisessa kasvuvaiheessa ”väkiheinäksi”, joka sulaa hyvin ja sisältää paljon energiaa ja valkuaista.

Oli kyseessä kuiva tai säilöheinä, tarkka valkuaismäärä selviää vain analyysistä ja mahdolliset lisärehut pitää sovittaa heinän tai säilöheinän valkuaispitoisuuteen.

 

Analyysisivujen tekstit 
© heinäntuottaja Jarno Mäki (jimaki(a)kolumbus.fi) ja
tietokirjailija Johanna Viitanen (johanna(a)kaarne.net).