Email address : Alternative email address :

Miksi tarvitsen rehuanalyysin
- ja mitä siitä näkyy?

Luotettavaan rehukauppaan kuuluu, että ostaja ja myyjä ovat kumpikin selvillä siitä, mistä kauppaa tehdään. Kokemukseen perustuvaa aistinvaraista arviota rehun laadusta ei tietenkään korvaa mikään. Rehun ruokinnallisen arvon tutkiminen auttaa kuitenkin sellaisen ruokintasuunnitelman teossa, joka on tarkoituksenmukainen sekä eläinten hyvinvoinnin että omistajan kukkaron kannalta.

Laatuheinärenkaan tuottajalta saat halutessasi analyysitulokset ostamasi rehun ruokinnallisesta arvosta. Seuraavassa kerrotaan suppeasti, millaisiin asioihin tunnusluvuissa kannattaa kiinnittää huomiota.

Nykyisissä rehuanalyyseissä arvot ilmoitetaan grammoina kuiva-ainekilossa (g/kg ka) lukuunottamatta energiaa, joka ilmoitetaan megajouleina, sekä kuiva-ainetta, joka ilmoitetaan grammoina rehukilossa. Lisätietoa säilörehuun liittyvistä asioista sekä rehuanalyyseista ja niiden tulkinnasta löytyy Artturi-rehuanalyysisivuilta


Analyysin avainluvut

KUIVA-AINE

ENERGIA-ARVO

D-ARVO

RAAKAVALKUAINEN

SOKERI

pH-ARVO (säilöheinä)

MUUT SÄILÖNNÄLLISEN LAADUN MITTARIT (säilöheinä)

KATSO ESIMERKKEJÄ ANALYYSITULOKSISTA


Millainen rehu hevoselleni sopii?

  • Valmennettava kilpahevonen, imettävä tamma, kasvava varsa tai astuva siitosori
    Rehu saa sisältää melko runsaasti energiaa ja valkuaista, ja sulavuuden olisi hyvä olla vähintään 620–650 tai tätä enemmän. Kohtalainen tai jopa korkeahko sokerimäärä tekee rehusta maittavaa eikä yleensä haittaa, jollei hevosyksilö ole erityisen herkkä sokereille. Jos hevonen tiedetään herkäksi reagoimaan valkuaisen ylimäärään, valitaan valkuaispitoisuudeltaan keskiverto rehu, jota täydennetään vähitellen suurenevilla lisärehuannoksilla. 
  • Säännöllisesti liikkuva normaalipainoinen harrastehevonen
    Sopiva rehu on kaikin puolin keskivertoa: energia-, valkuais- ja sokeripitoisuudet sekä sulavuus osuvat suositusarvojen keskivaiheille.
  • Joutilaat, ”hyvät rehunkäyttäjät” ja alkukantaiset ponit
    Valkuais- ja energiamäärät saavat jäädä suositusarvojen alarajoille tai keskivaiheille. Etenkin vaikeasti lihavien yksilöiden sokerimäärät saavat olla mieluummin suositusarvojen ala- kuin ylärajoilla. Sulavuus saa olla mieluummin keskiverto tai vähän sitä matalampi kuin erityisen korkea. Ota huomioon, että erittäin matala D-arvo liittyy usein heinään, joka on karkeakortista ja myöhään korjattua. Tällöin hyvä rehunkäyttäjäkin voi tarvita valkuais-, kivennäis- ja jopa energiatäydennystä muista rehuista. 
  • Vanhat hevoset
    Hyväkuntoinen vanha hevonen ei tarvitse erityisen ravintoainepitoista rehua vain ikänsä vuoksi. Se syö samantyyppistä heinää kuin nuorempanakin, työnsä mukaan. Huonohampaiselle, lihaksistaan kuihtuvalle ja laihalle vanhukselle sopii varhain tehty heinä, joka sisältää melko reilusti energiaa ja valkuaista. Sulavuus saa tällaiselle hevoselle olla korkea. Jos heinä maittaa huonosti, siinä voi hevosen mielestä olla liian vähän sokeria.  Suhteuta sokerin määrä hevosen ruokinnassa kuitenkin lihavuusasteeseen ja siihen, kuuluuko vanhus kaviokuumeen riskiryhmään esimerkiksi sairaushistoriansa tai jonkin aineenvaihduntasairauden vuoksi.
  • Laihdutettavat hevoset
    Rajoita energian määrää ja valitse heinä, jonka D-arvo on melko matala. Jos heinä sisältää vähän valkuaista, muista huolehtia valkuaisen saannista lisärehulla. Valitse heinä, jonka arvot sopivat hevoselle – älä yritä laihduttaa hevosta hyvin sulavalla ja energiapitoisella heinällä, jota annetaan niin niukasti, että pienet annokset ja pieni kuitumäärä aiheuttavat hevoselle mahahaavan tai ähkyjä. Jos hevonen on vaarallisen lihava, yritä rajoittaa myös sokerin saantia kaviokuumeriskin vuoksi (ota huomioon myös lisärehujen tärkkelys ja sokerit).
  • Lihotettavat hevoset
    Hevosten suoranainen laihuus on nykyisin melko harvinaista, mutta esimerkiksi kilpahevonen tai pitkään imettänyt siitostamma voi tarvita kunnostusta ruokkimalla. Tällaiselle hevoselle sopii samanlainen heinä kuin kilpa- ja siitoshevosille (ks. yllä). Hyvin sulava ja valkuaispitoinen heinä tai säilöheinä on lihotettavan hevosen ruuansulatuselimistölle terveellisempi vaihtoehto kuin erittäin suuret väkirehumäärät. Hyvä heinä onkin huonokuntoisen hevosen ruokinnan tärkein perusasia.

Ohje on kullekin hevosryhmälle suuntaa-antava. Valitse rehu aina hevosen yksilöllisten piirteiden, rodun, iän, käytön ja olosuhteiden mukaan. Esimerkiksi pihattohevoset kuluttavat talvisin enemmän energiaa kuin hevoset, jotka asuvat lämpimässä tallissa. Suunnittele ruokinta esimerkiksi Hopti-laskurilla tai teetä suunnitelma ammattilaisella. Tarkkaile lihavuuskunnon muutoksia painomittanauhalla ja käytä apuna lihavuuskuntoluokitusta.
 

Tämän sivun tekstit © tietokirjailija Johanna Viitanen (johanna(a)kaarne.net), kuva © laatuheinäntuottaja Harri Vinnamo.

Analyysisivujen tekstit © heinäntuottaja Jarno Mäki (jimaki(a)kolumbus.fi) ja Johanna Viitanen (johanna(a)kaarne.net).